Wednesday, January 31, 2018

Omat talot tutuksi


Olemme tutustuneet taloihimme vähän kerrallaan. Näin suuressa neliömäärässä riittää tutustuttavaa, eikä kaikkea huomaa kerralla vaan projekti todella vaatii aikaa.

Isomman koulurakennuksen kyljessä on 50-luvulla rakennettu lisäsiipi, jossa on viitisen vuotta sitten rempattu kolmio. Tuo kolmio oli ollut parin vuoden ajan vuokrattuna, kunnes vuokraustoimintakin lopetettiin 2015 kun koulutoiminta Riitialassa päättyi. 
Vuokra-asunto ei varsinaisesti huou vanhan hirsitalon tunnelmaa laminaattilattioineen, mutta sieltä käsin meillä on ollut hyvä aloittaa taloihin tutustuminen ja remontoinnin suunnitteleminen. Samalla olen pintarempannut kolmiota sitä varten, että voimme etsiä siihen vuokralaiset. 

Tarkoituksemme on remontoida samasta rakennuksesta vanha opettajan asunto myös vuokrattavaksi. Kun löydämme asukkaat kolmioon, siirrymme itse opettajan asunnon puolelle majailemaan. Siellä onkin enemmän hommaa, koska aiomme purkaa koko asunnon hirrelle nähdäksemme missä kunnossa paikat ovat. Samalla on hyvä päivittää 80-lukuisat virastorakennuspinnat (muovimatot, rumat tapetit mauttomine boordeineen) vähän tyylikkäämpiin ratkaisuihin.

Ostimme rakennukset irtaimistoineen. Mielenkiintoista hommaa onkin ollut käydä läpi vinttejä ja kaappeja, ja tutkia vanhoja koulutarvikkeita ja muita aarteita. Selvästi arvokkaimmat aarteet on viety jo aiemmin, eli mitään huikeita Ebba Masalin-varastoja ei ole. Mutta isot määrät vanhoja koulutuoleja ja pulpetteja, opetuskarttoja, ja kirjoja sadan vuoden takaa löytyy (jos joku haluaa ostaa tuoleja ja pulpetteja niin kannattaa kysellä minulta!). 

Olemme olleet uteliaita ja halunneet nähdä, mitä pintojen alta löytyy. Tämä toinen rakennus, "yläkoulu", on pidemmän aikavälin projekti ja siitä tulee meidän oma kakkoskoti. Ensimmäisenä asiana halusimme nähdä mitä liikuntasalin eli tulevan olohuoneemme muovimaton ja huokolevyjen alta löytyy, joten kurkkasimme sinne. Siisti lautalattia, hienoa hirttä, ja katossa komea lauta. Tämän tiedon kanssa on hyvä jäädä haaveilemaan ja suunnittelemaan kunnes olemme saaneet ensin toisen rakennuksen vuokra-asunnot valmiiksi!








Monday, January 8, 2018

Tätä vuotta

Meillä vuosi vaihtui hotellihuoneessa Marrakechissa. Nautimme paikallista valkoviiniä, oliiveja, vuohenjuustoa ja leipää, ja kuuntelimme hotellin ulkopuolelta kantautuvaa juhlinnan mekastusta 7-vuotiaan nukkuessa kuin tukki.

Palasimme vuoden viimeisenä päivänä Imlilistä, joka on pieni kylä Atlas-vuoriston korkeimman huipun, Mt Toubkalin juurella.
Moni Imlilin kävijä haluaakin valloittaa tuon Afrikan toiseksi korkeimman huipun (korkeimman ollessa Kilimanjaro), mutta me tyydyimme tekemään kävelyretkiä lähiseudun berberikyliin. Maisemat olivat huikeat, ja aurinkokin paisteli hieman. Sen verran viileä vuoristossa oli, että päätimme yöpyä vuoristokylässä kaksi yötä suunnitellun neljän sijaan, sen verran syväjäässä olimme koko porukka paleltuamme kaksi vuorokautta. Paikallisissa rakennuksissahan ei ole lämmitystä, ja vaikka majapaikassamme oli sängyissä viisi paksua peittoa päällekkäin, se ei tuntunut vielä riittävän. Majapaikkamme yleinen "olohuone" jossa oli takka sekä kaasulämmitin, tuntui olevankin aina täynnä oleskelijoita.

Ihanaa eksotiikkaa ja huikeita maisemia, mutta olimme ihan tyytyväisiä palattuamme Marrakechiin, jossa majoituimme Guelizin kaupunginosassa ihan modernissa perushotellissa (sanottakoon että matkan kaksi ensimmäistä yötä Marrakechissa yövyimme riadissa paikalliseen tapaan, Medinan kapeiden pikkukujien keskellä).

Vuosi siis vaihtui, olemme taas kotona ja takaisin töissä. Ja pian alkaa se iso ja innostava urakka kyläkoulujen kanssa!